Lahden VPK:n historiaa perustamisvuodesta
1879 alkaen

Juhlintaa, kulttuuria ja urheilua

Lahden Vapaaehtoinen Palonsammutuskunta on perustettu elokuun 10. päivänä vuonna 1879 ja se on  kaupunkimme vanhin toimiva yhdistys. Ajanlaskumme jo kolmannella vuosisadalla toimintaansa jatkava yhdistys on toiminut myös vireänä kulttuurin ja urheilun vaikuttajana Lahdessa. VPK järjesti perustamisvuosista alkaen lukuisan määrän kesäjuhlia, joissa musiikista huolehti useasti VPK:n oma soittokunta. Samalla kerättiin varoja sammutustoiminnan tukemiseen sekä omaan talohankkeeseen. Juhlaohjelmista mainittakoon arpajaiset ja erilaiset voimistelunäytökset juhlapuheineen. Vuonna 1888 päätettiin perustaa kirjasto ja lukutupa. Kirjasto jäi kuitenkin perustamatta, lukutupa sen sijaan toimi jonkin aikaa. Luettavaksi oli tilattu Uusi Suometar ja Matti Meikäläinen.

Lahden VPK:n ensimmäisen 25-vuotishistorian (1880–1905) toimitti Lahden kansanopiston johtaja Rope Kojonen. Hän mainitsee vuoden 1893 kalustoluettelon sisältäneen mm. seuraavia urheilukapineita: kaksi nahkapalloa, rekki, taistelupukki ja kiikkupylväs. Samaisessa historiassa mainitsee Kojonen, että 1901 hankittiin hiihtokilpailujen elvyttämiseksi hopeinen pokaali, jolle myös vahvistettiin säännöt. Ensimmäisen kiertopalkinnon voitti omakseen O. Tähtinen, joka hiihti voittoon kolmena peräkkäisenä vuotena 1906-1908. Huugo ja Arthur Heinonen olivat saavuttaneet sitä ennen jo kaksi voittoa kumpikin vuosina 1902-1905. Talvella hiihdettiin kilpaa Vesijärven jäällä Messilään ja sieltä maanteitse Lahteen. 

”Nämä ns. Messilän hiihdot, joita voidaan pitää esimuotona myöhemmin alkaneille maailmankuuluille Salpausselän kisoille”, mainitsee Arto Pasanen toimittamassaan SVUL:n Lahden Piiri 1911-1999 historiassa. Lahden VPK järjesti myös soutu-, pyöräily- ja yleisurheilukilpailuja. Näistä sytykkeistä roihusi myöhemmin lukuisa määrä eri yhdistyksiä Lahteen.

Lahden VPK:n jäsenistön keskuudessa toimi 1900-luvun alussa voimistelu- ja urheiluseura Tarmo.  Harjoituksia pidettiin kahdesti viikossa. Myöhemmin vuonna 1905 omaksi yhdistykseksi irtaantunut Tarmo laantui kuitenkin pian itsenäisen toiminnan aikana lähinnä vetäjien puutteesta johtuen. Tämän seurauksena Lahteen perustettiin vuonna 1907 Lahden Ahkera, johon innokkaimmat VPK:n tarmolaisetkin siirtyivät.

Omien tilojen hankinta

Lahden VPK:ssa oli jo kohta perustamisvuosien jälkeen virinnyt ajatus omien tilojen hankinnasta. Olihan toiminnan kehitys monessa suhteessa aktivoivaa ja vireää. VPK:n ensimmäinen kiinteä omaisuus olikin huvipaviljonki, joka rakennettiin Salpausselänteelle (Radiomäelle). Samassa paikassa pidettiin myös kenttäharjoituksia erilaisia juhlia varten. Tämän paviljongin rakentamisvuosi oli 1887. Koko paviljonki ympärikiertävine lautaseinineen oli tullut maksamaan 1.515,11 mk. Valmistuttuaan huvipaviljonki oli oiva rahanlähde, sillä sitä vuokrattiin yhdistyksille ja eri seurueille. Sirkusseurueet antoivat huvipaviljongissa omia näytöksiään VPK:n juhlien yhteydessä.

Lahden VPK järjesti runsaasti iltamatilaisuuksia, esimerkiksi vuoden 1889 aikana ennätykselliset 20 kertaa. Jotta tieto iltamista meni kauppalan ihmisille jakeluun, nostettiin varmuuden vuoksi lippu paviljongin torniin. Se liehui siellä kutsuvasti: ”Meillä on baalit tänään – tulkaa mukaan”. Vuoden 1889 VPK:n kesäjuhlissa piti lyseolainen J.K.Paasikivi juhlapuheen. Myöhemmin J.K.Paasikivi toimi myös VPK:n tilintarkastajana.

Yhdeksän vuoden kuluttua rakentamisesta vuonna 1896 paviljonki purettiin kauppalanhallituksen vaatimuksesta ja rakennusjätteet myytiin. Korvauksena saatiin 290,50 mk. Syntynyttä tappiota korvasi kauppalanhallitus VPK:lle myöntämällä anniskeluvoittovaroistaan 1000 mk. Huvipaviljongin purkaminen tuli ajankohtaiseksi läheisyydessä sijaitsevan hautausmaan johdosta (Vanha hautausmaa). Kauppalanhallituksen mielestä huvipaviljonki oli häiritsevä tekijä hautausmaalle.

Lahden VPK:n osuus Lahden Seurahuoneen synnystä

Samaan aikaan kun huvipaviljonki tuli purettua, osti VPK kauppalalta 500 mk:n hinnalla tontin no 68, jonne oli tarkoitus rakentaa oma talo. Jo aiemmin eli vuonna 1890 oli VPK:lle ostettu K.M. Anderssonin talo 12.000 markalla. Talo sijaitsi Rautatienkadun ja nykyisen Vapaudenkadun kulmassa. Talo annettiin vuokralle kauppapalvelija August Veltheimille 1000 markan vuotuista vuokraa vastaan sekä sovittiin anniskeluoikeuksien lisäkorvauksista. Solmittu vuokrasopimus kuitenkin irtisanottiin jo vuonna 1892. Tehtiin uusi vuokrasopimus. Syntyi mielenkiintoinen ja kauaskantava päätös äänestyksessä, kun VPK:ssa äänestettiin uudesta vuokralaisesta. Edellinen vuokralainen Veltheim tarjosi 1800 mk ja vastatarjouksen esittänyt Taavi Vainio 1500 mk. Vainio lupasi lisäksi osan mahdollisesta voitosta, sillä hän aikoi pitää talossa Seurahuoneen ravintolaa. Äänestystulos syntyi äänin 5-2 Vainion eduksi. Johtokunta oli uskonut Seurahuoneen menestykseen. Tämä vuokrasopimus tehtiin kolmeksi vuodeksi.

Jo v. 1903 suunniteltiin Lahden VPK:lle ja vakinaiselle palokunnalle yhteisiä tiloja

1900-luvun alkaessa ei Lahden VPK:lla ollut käytännöllisesti katsoen omaa suojaa ollenkaan. Oma talo oli myyty 1897 ja huvipaviljonki oli purettu. Oman talon hankinta tuli keskusteluissa esiin yhä uudelleen. Vuonna 1901 valittiin toimikunta hankkimaan tarpeellisia tietoja rakentamisen mahdollisuuksista ja käymään keskusteluja kauppalanhallituksen kanssa saatavista varoista ym. Seuraavana vuonna ei kauppalanhallitus kuitenkaan voinut tehdä VPK:n hyväksi mitään. Kustannuksia oli niellyt vasta rakennettu uusi komea kansakoulutalo.

Vuonna 1903 huhtikuun 13. päivän kokouksessa valittiin komitea suunnittelemaan oman huoneiston hankintaa. Valituiksi tulivat: K.K. Palmusalo (Paulin), Aug. Ståhlberg, A. Ilola ja O. Ikonen. Komitean tehtävänä oli valmistaa seikkaperäinen suunnitelma yhteisen huoneiston aikaansaamiseksi vapaaehtoiselle ja myös vakinaiselle palokunnalle. Huoneisto saisi tulla maksamaan noin 70-80 000 markkaa. Ehdotuksessa tuli määritellä tarkoin omistusehdot kummankin palokunnan puolelta rakennukseen käytettäväksi. Ehdotuksen tuli sisältää tarvittavan tonttialan suuruus, sekä välttämättömien huoneiden luku rakennuksessa.

Kun komitea sai työnsä tehtyä, valittiin lähetystö A.Veckman, O. Kokko ja K.H. Vatanen viemään asiaa kauppalanhallitukselle. Jälleen sai VPK todeta, että kauppalanhallituksen varat oli kiinnitetty muualle. Rakennettavalle kansanopistolle oli annettu lahjaksi tonttimaata sekä tiiliäkin 150 000 kappaletta.

Kaupungintalon rakentaminen vauhdittui VPK:n toimesta

Lahden kaupungin omassa julkaisussa vuodelta 1988, Marika Hausen kirjoitti Lahden kaupungintalo -kirjassa mm. seuraavasti kaupungintalohankkeesta: ”Vaikuttaa siltä, että VPK piti suurempaa ääntä palokunnantalon välttämättömyydestä kuin poliisi oman rakennuksensa tarpeellisuudesta. Varmuudella voi sanoa, että molempien laitosten tarve vaikutti siihen, että kaupungintalon rakentamiseen tähtäävät mielipiteet voimistuivat, vaikkakin VPK:n aktiivisuus jonkin aikaa varjosti itse pääkysymystä.”

Hausen jatkaa: ”VPK:n rahankeruu- ja tontinhankkimisyrityksillä on takanaan pitkä historia. Ajan mittaan VPK kuitenkin suuntasi katseensa halukkaammin ylhäällä harjulla sijaitseviin tontteihin 103, 104, 105 ja 106 korttelissa 21. Kaupunki ei kuitenkaan sitoutunut mihinkään ennen vuotta 1908, jolloin VPK todella sai tontin no 106, eli myöhemmin Lahden Suomalaisen Tyttökoulun, nykyisen Harjun koulun tontin.”

Kaupunginvaltuusto teki siis päätöksen, että Lahden VPK:lle oli erinäisin ehdoin myönnetty tontti no 106 korttelista 21. Ehdoissa mainittiin, että VPK:n on tehtävä tiloja myös kaupungin tarvetta varten, mm. vakinaisen kaluston säilytykseen, rakennukseen tulisi lisäksi rakentaa palotorni, päivystyshuone sekä muut tarvittavat tilat. Uuden talon piirustuskilpailuun kaupunki myönsi lisäksi 750 markkaa.
VPK:ssa käynnistettiin piirustuskilpailu välittömästi. Piirtäjät kutsuttiin neljästä arkkitehtitoimistosta, kolme Helsingistä, yksi Hämeenlinnasta. Piirustuksia saatiin kuusi, parhaaksi valittiin arkkitehti Emil Fabritiuksen piirustus merkillä "Palo". Siitä käynnistyivät tositoimet. Anomuksia rahan saamiseksi tehtiin useita. Kartutettiin rakennusrahastoa arpajaisilla ym. Lainoja ei kuitenkaan saatu toivotussa muodossa ja asia tuntui pitkistyvän.

Kun kaupunki lopulta teki päätöksen kaupungintalon rakentamisesta, tultiin VPK:ssa uusiin ajatuksiin. Lokakuun 9. päivänä 1910 päätti palokunta ylimääräisessä kokouksessaan yksimielisellä päätöksellä luovuttaa kaupungilta aikaisemmin saamansa tontin takaisin kaupungille uuden paloaseman rakennuksia varten. Laadittiin seuraavansisältöinen lahjoituskirja:

Lahjoituskirja

- Havaittuaan oman talon rakentamisen ja vastaisen pidon käyvän taloudellisesti mahdottomaksi ja päätettyään sen vuoksi luopua tästä tuumastaan, lahjoittaa Lahden Vapaaehtoinen Palokunta täten Lahden kaupungille siltä aikaisemmin lahjaksi saamansa tontin N:o 106 kaupungin 21 korttelissa, sekä keräämänsä kahdeksaantuhanteen (8.000:n) markkaan nousevan rakennusrahastonsa, ehdolla, että palokunnalle kaupungintalolta luovutetaan yksi huone kokouksia sekä toinen kirjastolle ja lukusalia varten, kuin myöskin palokalustolle ajanmukainen suoja, ynnä tilaisuus käyttää voimisteluharjoituksia varten kaupungin vakinaisen palokunnan voimistelusalia kaupungintalolla silloin kun vakinainen palokunta ei sitä tarvitse.

Lahdessa lokakuun 27. pnä 1910.

Lahden Vapaaehtoisen Palokunnan puolesta:
Aug. Veltheim Lahden VPK:n johtokunnan puheenjohtaja

 ”Valtuutetut asettivat heti asiaa valmistelevan valiokunnan, jonka jäseninä olivat Otto Lyytikäinen, John Vitali, K.K. Palmusalo, Hjalmar Fellman, G.A. Fagerholm, A. Koivisto ja E. Savio. Jo marraskuun 5. päivänä jättämässään mietinnössä valiokunta esitti, että kaupungintalo, palo- ja poliisiasema sekä kaupunginvankila rakennettaisiin pikimiten ja nämä rakennukset yhdistettäisiin yhdeksi rakennukseksi.”

”Lisäksi ehdotettiin, että valtuusto julistaisi arkkitehtien välisen piirustuskilpailun.” 

Edellä olevat sitaatit ovat Marika Hausenin Lahden kaupungintalo -kirjasta.

Asiat etenivät myönteiseen suuntaan, oli hankittu erilaisia lausuntoja ja kaupunginvaltuusto istui kokoukseensa 24.11.1910 ja teki mm. seuraavansisältöisen vastauksen Lahden VPK:n lahjoituksesta.

Kaupungin vastaus:
Edellä tarkoitettuun lahjoitukseen suostuu Lahden kaupungin rahatoimikamari kaupungin puolesta ja kaupungin valtuuston marraskuun 24. pnä 1910 tekemän päätöksen mukaisesti vastaanottamaan.
Kuten yllä.
Rahatoimikamarin puolesta:
Osk. Gustafsson    Väinö Kunnas

Jostain syystä VPK:n ja kaupungin uusi talohanke (myöhemmin kaupungintalo) ei tuntunut kuitenkaan edistyvän, koska kaupungin taloudellinen tilanne ei mahdollistanut rakennushankkeita VPK:n toivomalla tavalla. Kaupunki ei myynytkään takaisin VPK:lta saamaansa tonttia. Valtuusto järjesti kuitenkin paloasemasta piirustuskilpailun, johon kutsuttiin myös edellisen kilpailun voittaja Jung & Fabritius. Uudessa kilpailussa voiton saavutti Eliel Saarinen, joka oli saanut mainetta itselleen jo aiemmista monumentaalirakennuksista.

Muutto kaupungintalolle

Vihdoin vuonna 1913 voitiin VPK:n syyskokouksessa marraskuun 30. päivänä lukea Lahden kaupungin ja Lahden VPK:n välinen sopimuskirja jäsenistölle. Kokous oli tietenkin uudessa kaupungintalossa, jonne jo oltiin alkuvuodesta päästy muuttamaan. Sopimustekstissä mainittiin VPK:n saaneen kaupungintalolta yksinomistusoikeuden yhteen kalustohuoneeseen ja kahteen huoneeseen toisessa kerroksessa, sekä käyttöoikeuden voimistelusaliin silloin, kun ei vakinainen palokunta sitä tarvitse.

Nyt tuntuivat asiat olevan järjestyksessä, mitä tulee kalustosuojiin, kokoustiloihin ym. VPK vuokrasi sekä antoi vuokrauksetta käyttöön kokoushuonettaan. Naiset pitivät huolen, että keittiön puolella höyrysi kahvipannu palokunnan järjestämissä juhlissa sekä isommissa kokouksissa. Vuonna 1922 hankittiinkin oikein komea kuparinen 16,5 litraa vetävä kahvipannu, jonka "ristiäisiä" vietettiin joulukuun yhdeksännen päivän kokouksessa. Oli Annan päivä ja tämän johdosta sai uusi kiiltäväkylkinen pannu nimekseen "Anna".

Kalustohuone koki omat vaiheensa vuosien saatossa. Tilat eivät olleet kovin suuret ja "ylimääräisiä" vuokralaisia tuli silloin tällöin. Vakinainen palokunta levittäytyi hyvin mielellään myös VPK:n tiloihin. Olipa vuonna 1924 Suojeluskunnan tykkikin tuotu omin luvin kalustohuoneen suojiin. Eroon pääsy oli vaikeaa. VPK uhkasi jo siirtää tykin taivasalle, koska tavanomainen kirjeenvaihto ei tuottanut tulosta.
Lahden kaupungin kasvaessa, alkoi myös kaupunki havitella VPK:n tiloja. Osuus voimistelusalista katosi olemattomiin. Sopimuksen sanamuodon epämääräisyyden vuoksi erikoisesti voimistelusalin käytöstä tuli erimielisyyksiä. Vakinaisen palokunnan luovutettua voimistelusalin kaupungin muihin tarkoituksiin käytettäväksi, joutui VPK luopumaan siitä ilman mitään korvausta kaupungin taholta.

Jäähyväiset kaupungintalolle

Kaupungin ja VPK:n edustajien kesken käytiin useita neuvotteluja kiinteistöjen mahdollisesta vaihtamisesta, mutta molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua ei löytynyt. Vuonna 1959 neuvottelut kaupungin taholta herätettiin jälleen. Tällöin tarjottiin neuvottelupohjaksi useita kaupungin omistamia kiinteistöjä, joista tutustumisen jälkeen katsottiin sopivimmaksi Karjalankatu 42:ssa oleva kiinteistö.
Tältä pohjalta neuvottelut aloitettiin uudelleen. VPK:n taholta esitettiin, että noin puolet huoneiston kuutiotilavuudesta kunnostettuna VPK:n toivomalla tavalla luovutettaisiin sen käyttöön. Ehdotus hyväksyttiin kaupungin taholta. Asiasta laadittu sopimusluonnos käsiteltiin VPK:n ylimääräisessä kokouksessa ja hyväksyttiin pienin lisäyksin.

Kaupunginhallitus, ottamalla huomioon esitetyt lisäykset, hyväksyi myös sopimusluonnoksen. Lopullisen hyväksymisen asialle antoi kaupunginvaltuusto hyväksyessään sen yksimielisesti. Sopimuksen tultua näin vahvistetuksi, aloitettiin uusien tilojen korjaustyöt vuoden 1960 alusta. Korjaustöiden valmistuttua maaliskuun alkupuolella pääsi VPK muuttamaan uusiin suojiinsa 15. maaliskuuta 1960.

Lopullinen sopimus kiinteistöjen vaihtamisesta kaupunginhallituksen ja VPK:n kesken kirjoitettiin 29.12.1959. Allekirjoittajina olivat kaupunginhallituksen puolesta kaupunginjohtaja Olavi Kajala ja kaupunginsihteeri Osmo Vesiranta sekä VPK:n puolesta puheenjohtaja Aarne Laaksonen ja sihteeri E. A. Kangasaho. Näin oli monia vuosia esillä ollut vaikea kysymys saatu ratkaistua molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Kaupungintalolla olleisiin käyttötiloihin verrattuna olivat tilat huomattavasti suuremmat ja käytännöllisemmät. Ensimmäisessä kerroksessa oli tilaa neljälle autolle sekä samassa kerroksessa arkisto- ja kokoushuone. Toisessa kerroksessa on kerhohuone, joka liukuovilla voitiin jakaa kahteen osaan, lisäksi oli keittiö, wc sekä tarpeelliset vaatetilat. Kerhohuoneistoa on vuokrattu erinäisten kokousten, luento- ja koulutustilaisuuksien ym. järjestämiseen. Lisäksi huoneistoa on käytetty kaupungin taholta vaalihuoneistona.

Kun huoneistokysymystä katsotaan kokonaisuutena, on sitä pidettävä tuolloin VPK:n kannalta hyvänä ratkaisuna: tilat olivat VPK:n toimintaa ja koulutusta silmälläpitäen riittävät. Lisäksi on huomioitava jäsenmäärän huomattava lisääntyminen 1960-luvulla, mikä on katsottava uusien huoneistotilojen ansioksi.

Lahden VPK:n ongelma tuli esiin vuonna 1978, jolloin kaupungin taholta aidattiin Karjalankadulta pääsy VPK:n talolle. Kiertotienä jouduttiin nyt käyttämään Möysänkadun puolta. Koska varsinaista sisäänkäyntiä ei Karjalankadulta ollut, joutui VPK muuttamaan osoitteekseen vuoden 1979 alusta Möysänkatu 5.

Vuotta 2004 varten allekirjoitettiin uudet palokuntasopimukset. Yhteistyökumppanina toiminut Lahden kaupunki oli jäänyt taka-alalle, kun Päijät-Hämeen pelastuslaitos siirtyi Päijät-Hämeen liiton alaisuuteen. Samalla Päijät-Hämeen pelastuslaitos astui 1.1.2004 alkaen palokuntasopimuksen osalta kaupungin sijaan toiseksi sopijaosapuoleksi. 

Lahden VPK:n toiminnasta on julkaistu useita historiateoksia

Lahden VPK juhlisti 125-vuotispäiväänsä julkistamalla oman 125-vuotishistoriansa perustamispäivänään 10. päivä elokuuta vuonna 2004. Edellinen historia julkaistiin Lahden VPK:n 100-vuotishistorian jälkeen 110-vuotishistoriana. 125-vuotisjulkaisun valmistumiseen vaikuttivat suuresti VPK:n henkilöt, jotka ovat tottuneet pitämään palokunta-aatetta sydämenasianaan. Heidän alati neuvokkailla ja ansiokkailla toimillaan on Lahden VPK saavuttanut hyvän sijan Lahden ja koko Päijät-Hämeen alueen palotoimessa – mikä toivottavasti jatkuu vielä kauaksi tulevaisuuteen.
125-vuotishistorian sisällössä on haluttu tuoda esiin läpileikkauksena perustamisaikojen monipuolinen yhdistystoiminta. Vastasihan Lahden VPK koko Lahden alueen yhdistystoiminnasta samalla kertaa. Päätehtävänä oli kuitenkin suojella Lahtea ja estää lahtelaisia kokemasta uudelleen tulen suurta valtaa, minkä se sai kokea Lahden kylän palossa 1877, jolloin muutaman tunnin aikana lähes koko kylä oli tuhoutunut.

Aina on uhrautuvaisuutta ja lähimmäisen auttamiseen tarvittavaa vpk-henkeä löytynyt, kun sitä on tarvittu. Se näkyy myös Lahden VPK:n historiankirjan teksteissä. Lahden VPK:n 125-vuotishistorian luettuaan lukija toivottavasti tulee tuntemaan yhä paremmin Lahden VPK:n lahtelaisena sopimuspalokuntana, sen tinkimättömän halun toteuttaa sitä työtä, mihin palokuntasopimus heidät velvoittaa.

Kunniapuheenjohtaja Vexi Salmisen sulavan kynänkäytön ansiosta lukija kokee ja samaistuu VPK:n värikkääseen toimintaan. Toiminta tulee esiin myös tarkkoina tilastotietoina, jotka kunniapäällikkö P.L. Mäenpää on laatinut. Puheenjohtaja Jukka Silenius on laatinut katsauksen 2000-luvun kalustosta sekä VPK:n toimitiloista ja palokuntatyöstä. Monivuotinen naisosaston ex-puheenjohtaja Pirkko Wahlfors on tuonut hyvin esiin naistyön merkityksen palokunnassa. Palokuntanuorisotyön toimintaa Lahden VPK:n riveissä on selvittänyt historiassa silloinen nuorisotyötoimikunnan pj. Janne Korhonen. Kiitos kaikille tässäkin vpk:n talkootyössä mukana olleille kirjoittajille sekä kuva-aineistojen tuottajille. 

Vellamo-kilpailu käynnistyi Lahden VPK:n toimesta

Vuonna 2004 juhlistettiin 125-vuotista palokuntatoimintaa Lahden VPK:n ideoimalla uutuuskilpailulla: kilpailtiin ensimmäistä kertaa Vellamo-malja kilpailulla vuonna 2004. Kilpailu oli suunnattu kiertäväksi kilpailuksi Lahden alueen sopimuspalokuntien kesken. Kilpailu onnistui erinomaisesti, olihan ravintola Lokin ympäristöön rakennetulla kilpailuradalla Vesijärven rannalla mukana kaikkiaan kahdeksan joukkuetta tavoittelemassa ensimmäistä kiinnitystä Vellamo-maljaan. Ensimmäisenä voittajajoukkueena palkittiin Sysmän VPK:n joukkue. 

Esityksen Vellamo-nimen esiintuomisesta juhlakilpailussa oli tehnyt Lahden VPK. Haluttiin yhdistää vuoden 2004 alusta alkaneen uuden palokuntasopimuksen vastuusopijapuolet: Päijät-Hämeen pelastuslaitos sekä sen hallinnasta vastaava Päijät-Hämeen Liitto. Nähtiin tärkeänä varsinaisen maakuntatunnuksen Vellamon esiin tuominen heti ensimmäisestä sopimusvuodesta alkaen. Arvostettiin myös sitä, että Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastusjohtajan virkaan nimitetty Jari Hyvärinen lupautui tämän ensimmäisen Vellamo-kilpailun suojelijaksi.

KiIpailua sääntöineen on muokattu vastaamaan nykyajan tulostavoitteita. Tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää palokuntien tietotaitoja sammutus- ja pelastustehtävien suorittamisessa. Vellamo-malja kilpailu on saanut oman jalansijansa Päijät-Hämeen sopimuspalokuntien joukossa vuosittaisena näyttönä alueemme palokuntataidoista. Järjestämisvastuu on laadittu kiertäväksi Päijät-Hämeen sopimuspalokuntien kesken. Myös kilpailun ”isäntäjoukkue” Lahden VPK ehtinyt jo toistaa kilpailussa voittoisaa suoritustaan.

Lahden VPK:n nuoriso-osasto on vanhin maamme palokuntien nuoriso-osastoista

Lahden VPK:lla on maamme vanhin toimiva palokuntanuoriso-osasto. Osasto on perustettu v. 1908 ja v. 2008  vietettiinkin palokuntanuorten 100-vuotisjuhlia Lahden VPK:n isännyydessä 26. päivänä huhtikuuta. 

Kuten vpk-aikojen alusta alkaen ovat palokuntalaiset mitelleet voimiaan ja taitojaan erilaisilla palokuntalaiskilpailuilla. Näin myös Lahden VPK juhlisti omaa ja samalla maamme vanhimman palokuntien nuoriso-osaston 100-vuotisjuhlia, jolloin suoritettiin palokuntanuorten 18. Veikon-Malja SM-kilpailu Lahden keskustan kauppatorilla. Palokuntanuoria oli Lahteen saapunut kilpailemaan yli kolmestakymmenestä maamme vapaapalokunnasta. Voittajajoukkueena palkittiin Oulun VPK:n palokuntanuoret, hopeatilan saavuttivat Halikon VPK:n ja pronssille yltivät Ruskon VPK:n palokuntanuoret.

Palokuntanuorten kunniaksi julkaisi Lahden VPK jälleen uuden historiateoksen. Tällä kertaa oli vuorossa Palokuntanuorisotyötä Suomessa 100 vuotta 1908-2008. Historiassa haluttiin paneutua hyvinkin tarkasti palokuntien nuorisotyöhön, minkä johdosta yli 200-sivuisessa kirjassa on oma osastonsa useista maamme palokuntanuoriso-osastoista historiateksteineen niiden perustamisvuosista alkaen. 

Nuorisotyön historian teko oli varsin vaativa ja merkittävä panostus Lahden VPK:n jäseniltä, jotka olivat omaa aikaa säästämättä syventyneet monipuolisesti nuorisotyön eri vaiheisiin. Historiatoimikunta muodostuikin Lahden VPK:n aktiivisista kouluttajista ja nuorisotyötä tekevistä jäsenistä palokunnan kunniajäsenien myötä.

Palokuntanuorisotyötä Suomessa 100 vuotta 1908-2008 historian toimituskunta: Juha-Matti Kirkonpelto, Janne Korhonen, Pertti Mäenpää, Vexi Salmien, Jukka Silenius, Pirkko Wahlfors ja päätoimittajana Jorma Honkala. 

Jo seuraavana vuonna 2009, jolloin Lahden VPK vietti 130-vuotista toimintansa juhlavuotta, ilmestyi Lahden VPK:n toiminnasta kertova kuvateos: Lahden VPK 1979-2009. 

Lahden VPK:n autokalustosta on myös julkaistu oma historiansa. Kirjassa käydään läpi Lahden VPK:n autokalusto ensimmäisestä Ford-merkkisestä paloautosta vuosimalli 1926, aina vuoden 2011 omarahoitteiseen Scania P400 säiliöautoon. Autokalustoon liittyvä historia ilmestyi vuonna 2011.

Lahden VPK:n toiminta pohjautuu vuosittain tarkistettavaan sopimukseen, minkä palokunta on tehnyt yhdessä Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen kanssa. Sopimuksessa on tarkasti eritelty mm. VPK:n lähtövalmiudet ja toiminta Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen alueella. 

Lahden VPK:n nykyiset tilat Möysänkatu viidessä ovat jo aivan riittämättömät, onhan palokunta toiminut tiloissa jo yli 50 vuotta. Rakennukset ovat olleet jo pidempään täydellistä remonttia vaille. Tilanne pahenee kaiken aikaa rakennuksen rapautuessa. Uusi paloasema alkaa olla välttämätön, jotta turvataan pelastustoiminnan vasteet ja niiden ohella yhä nykyaikaistuvan sammutuskaluston toimivuus. Aikanaan Lahden kaupungin kanssa tehty sopimus velvoittaa sopijaosapuolia ja sen johdosta muutto uuteen asemapaikkaan on lähitulevaisuuden suurin haaste.

 

Historiatiivistelmän on koostanut Lahden VPK:n kunniajäsen Jorma Honkala